Onnellinen

Olen kirjoittanut sinulle aikaisemmin jo nämä ajatukseni. (Juu, lupaan, uutta tekstiäkin tulee syntymään;)) Mutta haluan, että nämä sanat ovat tässä päiväkirjassakin. Ne ovat minulle niin tärkeät.

Jos en koskaan voisi sanoa sinulle näitä ajatuksiani, luulen että tietäisit ne kuitenkin, mutta kun sanon ne ääneen; sanat saavat selkeät ääriviivat. Ne eivät katoa ajanhiekkaan, jää hatariksi mielikuviksi. Jos minua ei olisi, haluaisin että tietäisit olleesi jotain niin ainutlaatuista monin tavoin. Olen niin onnellinen. Olet minulle rakas ystävä, sieluntoveri ja loputon himo. Jos minulla on hyvä olo, haluan kertoa sen sinulle ensimmäisenä ja jos olen murtunut, sinä olet ensimmäinen joka sen tietää.Ja saan toivoa, että niin olisi aina!

Tulen niin iloiseksi, kun herätät minut unestani kertoaksesi jonkin pienen jutun. Kuuntelen sinua unen ja tajunnan rajamailla. Hymyilen.

Kukaan ei ole koskaan omistanut mua niinkuin sinä. Rintani eivät ole olleet kenenkään kuin sinun: puret ne mustelmille, hierot, hyväilet. Saat minut tuntemaan itseni kauniiksi, rivoksi ja irstaaksi.Kasvosi ovat veistosmaisen komeat, kauniin lempeät ja samalla julmat.

Nauroit eilen onnellisesti, kun pidit minua lantiolta kiinni, säteilin onnea ja sanoit, että olet aina ollut minulle!

Olet viisas mies.

Voinko enempää rakastaa?