elämän elementtejä

Olen arvokas, voin sen sanoa nykyään. Olen kokenut elämässäni monia tilanteita, että en ole osannut arvostaa itseäni tarpeeksi. Olen antanut ihmisten käyttää hyväsydämisyyttäni kulutushyödykkeenä. Ajatellut, että moni asia on korjattavissa tai muutettavissa jos vain itse jaksan uskoa. Ei se aivan niin mene.

Mutta olen myös jossain vaiheessa elämääni ottanut suuria askelia päästäkseni pienen matkan eteenpäin. Ja sillä hetkellä se matka on ollut juuri sen verran kuin pystyin käsittelemään. En hävennyt sanoa, miksi asiat eivät menneet niin kuin kaikki oli toivoneet. Ne, jotka yrittivät nähdä vielä toivoa siellä missä minun vaikutusmahdollisuuteni olivat häviävän pieniä, saivat kuunnella sydänverellä voimakasta kertomusta siitä miksi näin. Mutta vaikka silloin maailmani tuntui menettävän sen illuusion onnellisesta elämästä- illuusion kadottaminen satuttaa eniten- niin sillä hetkellä myös kehittyi se nainen, joka oikeasti osasi myös välittää itsestään. Jos olisin jäänyt, en olisi katsonut itseäni peiliin sanoen: Hyvin tehty, kaikki järjestyy. Näytätpä onnelliselta.

Minulle syksy on aina ollut muutosten aikaa. Ei välttämättä mitenkään dramaattisten, mutta huomaan tarvitsevani sitä sisäistä ääntäni, joka muuttaa fyysiset tuntemukset sanoiksi. Ja niin yksinkertaista kuin se onkin, niin sydän vaistoaa ja näyttää tien. Ja sen varoitusmerkit tulee aina ottaa tosissaan. En tiedä onko kaikilla ihmisillä tismalleen samat fyysiset oireet tilanteissa, jotka sisältävät pohjimmiltaan jotain mikä ei tunnu oikealta. Minua alkaa kivistämään sydämestä. Pulssini takoo. Joskus annan takomisen olla taustameluna ja vaimennan sen pikku hiljaa. Mutta tiedänhän minä ettei sydämeni ole väärässä ja siihen tulisi luottaa.

Nykyään sydämeni takoo useimmiten iloisia sykkeitä. Ja säteilee maagista onneaan. Mutta piikit rytmissä, minun pitää selvittää. Sillä olen arvokas ja osaan sen jo sanoa. Haluan voida katsoa peiliin ja tuntea eläväni rehellisesti itselleni. Niin hyvässä kuin pahassa.
----------------------------------------------------------------------------
Päivän tehtävä: arvostaa itseänsä ja rakkaimpiaan. (tai se on kyllä joka päivän tehtävä)

M-I-N-Ä O-L-E-N A-R-V-O-K-A-S ja S-I-NÄ R-A-K-A-S. Ja olethan sinäkin arvokas. Tietysti.
-----------------------------------------------------------------------------
Ja toinen tehtävä. Mielihyvä. Ja se saa olla mitä vain!
-----------------------------------------------------------------------------



Ja yleensä täällä saa lukea vain kovin kiimaisia hetkiä ja mielikuvia
Ja nyt en tarjoile mitään. Kamala lunttu. No, kirjoitetaan lyhyesti, hiukan vain.

En onnistunut suunnittelemassamme fantasiassa. Tai ei syy ollut ainoastaan minun, mutta tunnelma ei ollut se mitä olisi tarvinnut. Ja itse luulen, että tilanne ei ollut oikea muutenkaan. Sillä olin kaivannut sinua vierelleni ja keskusteluja kanssasi. Etäinen linja ei sellaisella akuutilla hetkellä tule vakuuttavasti, ei vain tule. Onneksi tilanne kääntyi parhain päin. Vaikka olin vannonut etten anna sinulle ennen kuin tiistaina, jos olet nuollut minulle kolmella eri kerralla orgasmin, huomasin lopulta anelevani sinua hymyillen ja naureskellen. Kiusoittelimme toisiamme tilanteesta. Ihosi tuntui niin hyvälle. Ja kaulasi. Suu ja niska. Ja myönnän, että hitaasti päällesi istuminen sai koko kehon kuohumaan.

Jos tilanne olisi sujunut suunnitelmien mukaan, en olisi todellakaan antanut! Mutta koska tilanne meni ohi ja tunnuit niin loistavalle, olisi ollut järjetöntä olla nauttimatta yhdessä. Kiitos!
Ja arvostan sitä, että pystymme keskustelemaan tilanteista niin hyvin. Ja siihen tarvitaan meitä molempia!

Ja onhan se niin, sub-elementtini kukoistaa sinussa.

Kuvat tarjoili China Hamilton.