Käsialaasi

(Löysin pöytälaatikostani tarinan alkuosan, jota en näemmä koskaan kirjoittanut valmiiksi)

Halusit näyttää minulle, kuinka kiimaiset pikkulutkat toimivat; menettävät hallintansa ja antavat itsensä täysin käyttöösi, kokeiltavaksi. Kiiman valuessa reisille itkemään lisää, äärimmilleen venytettynä haluamaan enemmän, syvemmälle ja kovemmin.

Tiesit tarkalleen kuinka käsitellä naista, ainakin sellaista kuin minä. Ilman häveliäisyyden suojaavaa viittaa olin alaston, paljas ja puhdas merkeillesi. Puhdas, ehkä sinänsä väärä sana, sillä olin irstaasti jo monena iltana runkannut suihkussa, yrittänyt tuntea samoin kuin käsittelyssäsi, tunkea, saanut voimakkaat kiksit valmistautuessani ahnaille käsillesi, erilaisille esineille, kuvitellut asentoja joihin minut asettelet ja katselet taideteostasi. Kuinka voisin olla parhaiten oma pikkulutkasi? En edes uskalla miettiä miltä näytän, kun olet laittanut minut aloilleni. Sanasi ovat rauhallista hurmaa, joka toimii aivoissani kuin kaukainen laulu - rukous. Voit sanoa mitä vain, sananpainotukset, rytmi kiidättää minua vieläkin syvemmälle tajuntaani, jonne oivaltavasti minua viet. Pikku lutka levitä. En edes häpeä, en tunne muuta kuin hekumallista täyttymystä, joka on käsialaasi..