Rohkeus

kuva: Kevin Hundsnurcher


Olen mykistynyt, kun kaikki voi tarkoittaa niin monta asiaa. Olen mykistynyt, kun tarinoista nousee illuusioita ja hidastettuja kuvia elämästä. Väritetään. Väristään.

Minun tarinani kulkee päässäni, tulkintani ja näkemykseni ja tunteeni luovat siitä minun todellisuuden.

Tuo kuva, jonka laitoin tuohon ylös on minulle pysäyttävä ja tärkeä - kauniskin, hitto vie! Mietin miksi nainen kaarinensa makaa siinä lattialla. Onko kyse siitä että hän luottaa, nauttii, odottaa huomiota rakkaltaan. Vai tarvitseeko hän alistusta tunteakseen olevansa elävää lihaa. Voidakseen nousta. Entäpä hän kuka on asetellut naisen lattialle, tahtooko hän vain valtaa, tekeekö hän asian koska toinen niin haluaa vai siksi että ei tiedä parempaa tapaa nousta toisen yläpuolella, kuin saada hänet vaikeroimaan, kerätä jokaisesta kehon värähdyksestä energia itselleen. Entä kun naamiot on poistettu, kädet irroitettu, kumpi on vahvempi?

Joskus voi olla aiheellista miettiä omia toimintatapojaan, mikä niihin ajaa ja miltä ne tuntuvat. JA yhteisissä asioissa kannattaa myös miettiä toisen vaikuttimia. Mitä yhdessä teemme, taistelemmeko olemassaolostamme vai luommeko jotain kestävää?

Katson edelleen kuvaa ja tiedän mitkä ovat ne vaikeimmat sanat sanoa maailmassa:

Minä rakastan sinua.
Anteeksi.
Auta minua.

Ja nuo sanat vielä niin, että ne tarkoittaa sitä avoimin, puhtain sydämin. Vaaranaan aina rikkoontua, mutta rohkeana.