Askelia eteenpäin
Olen ollut kovin paljas tätä blogia kirjoittaessani. Ja kun tämä tekstit ovat syntyneet, ne ovat olleet aidosti tunteella kirjoitettuja.
Olen yrittänyt olla rehellinen, paitsi sitä en ole kertonut, että olemme eronneet tänä keväänä. Aika oleellista. Asiaa on työstetty paljon, mutta seksistä emme ole pystyneet luopumaan. Olemme roikkuneet niissä tuhmissa tunnelmissa, eläneet kuin viimeistä päivää. Nälkäisinä toisistamme, ahmineet hetkiä. Hukuttaneet itsemme ikuisuuteen, jota ei koskaan ollutkaan. Joku kysyisi, että miksi erota? Liian pitkä tarina ja ei tänne kuuluva. Kerran minua kommentoi naislukijani, joka sanoi ettei uskaltaisi koskaan noin antautua kenellekään, sitä pelkäisi että rikkoontuisi.
Ja kyllä menin rikki ja olen voinut erittäin huonosti. Olen ollut surua, kysymyksiä, pettymystä. Illuusio on illuusiota. Elämä elämää. Nyt sen tajuan.
Ja nyt jotenkin tunnen, että hengitän vahvempana kuin koskaan - tai ainakaan aikoihin. Elämä, minä tulen täältä! Tietenkin tunnen pelkoa, että voinko enää koskaan kokea tälläisiä asioita, uskallanko. Mutta minun on pakko uskoa. Minä olen oppinut itsestäni niin paljon lisää.
En tiedä koska pystyn lukemaan kirjoitukseni lävitse, ehkä jo pystyisin. Blogin kohtalosta en tiedä. Kun jatkan, tämä blogi tulee jatkossa sisältämään kirjoituksia pääni sisältä, fantasiaa tai jotain. En vielä tiedä. Tai sitten aloitan joskus puhtaalta pöydältä. Laitan kyllä linkin, niin että sinne halutessaan löytää/tilaajat siirtyvät sinne suoraan. Mutta kävi miten kävi tämä saa jäädä tänne tarinaksi viimeisestä yhteisestä vuodestamme. En tiedä voisinko olla kokonaan kirjoittamatta, tämä on minulle rakasta.
Mies sanoi kerran: olet armoitettu tunnelmien ja tunteiden välittäjä.
13 Comments:
Kiitos mihaella. Sanasi, tunteesi ja tunnelmasi ovat luoneet uskoa myös itseen, uskoa ihmisen mahdollisuuksiin. Laitoit iloa eteenpäin, jolloin se kertaantui. Laitoit suruakin eteenpäin, jolloin se hajaantui. Kirjoitat upeasti.
8:52 PM
Voi surku,
,x,
luin sinua usein vähän kademielellä - miten saisin samanlaista jännitettä omaan parisuhteeseen, jossa estoilla ja ahdistuksella on aivan liian suuri rooli. Tsemppiä tulevaan, mihin tiesi sitten viekin.
9:53 PM
Surullista lukea tuota tekstiä. Niin paljon tulen kaipaamaan kirjoituksiasi, mut eihän mikään ole ikuista.
Toivon sinulle jatkossa hirmuisesti voimia ja yhtä seksistisiä hetkiä elämässäsi, vaikka en niitä näin täältä blogista voisikaan enää lueskella. Pysy vahvana!=)
Olet ajatuksissani aina näiden tekstien osalta! Niin paljon minä olen niistä pitänyt ja kokeillutkin! =)
kiitos tähän astisesta! =)
ja voimia tulevaan!
10:09 PM
Mihaella,en voi uskoa että tuollaiset suhteet loppuvat):!!!!! Tuolla ylempänä jo kirjoitettiin, oon myös aika kateellinen. Jos joskus saisi kokea jotain tuon suuntaista...
Tehkää sovinto niin kansa saa lukea! anteeksi tämä oli ehkä sopimatonta... Mutta kaikkea hyvää sulle lumoava, mahtavasti kirjoittava nainen!
11:10 PM
Hei, löysin blogisi muutama viikko sitten ja tykästyin todella paljon. Olen lukenut kaikki tekstisi ja luen ne varmasti uudestaan.Fantasiaa odotellessa..
Pahoitteluni tapahtuneesta, kuulosti kaikki niin täydelliseltä.
Kuulostat viisaalta naiselta, anna palaa!!
12:51 PM
Täälläkin tullaan kaipaamaan kirjoituksiasi. Toivottavasti jatkat niitä tavalla tai toisella. Fantasiatkin kuulostavat mukavalta ajatukselta.
Voimia ja jaksamista!
1:26 PM
Voimia ja jaksamista, Mihaella, ja kiitos!
2:45 PM
Hei, olen seurannut tätä innolla ja linkittänytkin Avaimen. Kiitos sinulle ja tulen varmasti lukemaan, mitä sitten ikinä haluatkin kirjoittaa. :-)
3:48 PM
Kiitos vaikuttavista sanoistasi ja onnea uusiin askeliisi!
4:58 PM
Oi, kiitos kaikille kommenteista. Tekstiä kirjoittaessa en itkenyt (olen itkenyt jo niin paljon), mutta näitä lukiessa tuli kyllä itku silmään...
Aika upeaa kuulla, että näillä "höpinöilläni" on ollut näin tärkeä merkitys.
Kari sanoi:" Laitoit iloa eteenpäin, jolloin se kertaantui. Laitoit suruakin eteenpäin, jolloin se hajaantui."
Ja tuo on niin totta, kun rivien väleissä tai pilkkujen kohdalle joku on aistinut suruni ja sen kuinka sitä olen purkanut - se on vaikuttavaa. Kirjoittaminen on kyllä erittäin terapeuttista!!
Ja onhan näitä kyllä enimmäkseen kirjoiteltu upeissa fiiliksissä. En sitä voi unohtaa.
Kiitos kaikille teille! Ja kuin myös kaikkea hyvää, tarinoita pitää syntyä lisää:) Askeleita.
8:28 PM
Oli hienoa lukea kirjoituksiasi niin kauan kuin sitä kesti. En enää edes muista mistä "eksyin" blogiisi, mutta se oli hieno. Kuten jho moni totesi, että ovat osaksi kateelisisa tuosta kiihkosta joka teillä aviopuolisoiden välillä oli, olen samaa mieltä.
11:09 PM
Oletko miettinyt miten näiden asioiden julkaiseminen vaikutti suhteeseenne?
Se meidän ruutuorjien on muistettava että elämä on muualla kuin täällä. Sinulle haluaisin toivottaa jaksamista ja todellisten ihmisten löytymistä. Omat mielikuvat/fantasia ovat kuitenkin vääristyneitä toisen silmin nähtynä. Siksi on hyvä olla elämä ilman virtuaalimaailmaa.
1:45 PM
Kiitos anonyymi kommentoija. Näiden tekstien julkaiseminen ei ole vaikuttanut suhteeseemme, ei muutoin kuin oikeastaan positiivisesti. Mies ilahtui aina, kun löysi tekstin täältä ja ne ovat rakkaudella kirjoitettuja.
Nykyään huomaan, että puhumme enemmän näistä asioista, mutta joskus minulle on helpompi ilmaista kokemaani kirjoittamalla.
Täällä olevat kirjoitukset eivät ole niin fantasiaosastoa muutenkaan.
Fantasioista olemme keskustelleet paljon ja se on totta, ettei toisen silmillä voi nähdä. Ja jotkut fantasioista on oivallista pitää "vain" fantasiana. Mutta on sekin lohdullista, että voi jakaa ajatuksiaan vaikkei aina kohtaisikaan ymmärrystä. Mutta se, että luottaa toiseen niin,että voi avoimin mielin puhua, joskus ns. nolostuttavistakin asioista, on suuri rikkaus. Mutta, jos elämä pyörii liikaa fantasiamaailmojen ympärillä, on tietenkin selvää, että siitä seuraa ongelmia.
Elämää on virtuaalisuuden ulkopuolella, siitä ei ole onneksi kyse. Mutta kiitoksia jaksamisen toivottamisesta:)
6:13 PM
Post a Comment
<< Home