Avain 2

Tässä jatkoa vuonna 2003 kirjoittamaani Avain-tarinaan, jonka kirjoitin miehelleni lahjaksi. Tarina ei ole totta ja paikoittain ajatuksista heijastuu kokemattomuus. Oli toki haastavaa miettiä, kuinka tarina etenisi. Täällä alku-osa.
-------------------------------------------------------------------------
Aamu ei tuntunutkaan lainkaan synkeältä. Olin jo täyttä vauhtia pohtimassa minkälaisen leikin voisin keksiä. Onnistuisinko jotenkin hallitsemaan mieheni erinomaisen voimakasta halua? Ajatukset sinkoilevat päässäni, kunnes bling! mieleeni tulevat mieheni sanat viime keväänä. - Laitan sulle siveysvyön, kun lähden työmatkalle. Olisi niin mukavaa, kun tietäisi, että siellä kotona se jumalainen naiseni odottaa mua eikä hetkeksikään saa ajatustaan irti musta. Niinpä, kannattaisi varoa sanojaan. Siveysvyö HÄNELLE! Miten hän toimisi? Miten kovasti hän haluaisi minua? Haluaisin tuntea, kuinka kiihkomme paisuisi ja räjähdysvaara leijailisi ympärillämme. Olisimmeko kauniita, epätoivoisia, ovelan katalia vai lakkaisimmeko olemasta? Kiehtovan pelottava ajatus. Ja samalla tunnen olevani voimakas. Tuhma.

- Olet omituinen, mitä mielessä? havahdun mietteistäni mieheni sanoihin. Hän seisoo takanani rutistaa minua syliinsä ja nostaa hiuksiani ylöspäin vahvalla otteella, puraisee kaulaani. Hänen kätensä ja suu tuntuvat niin hyville - parhaille. Hän sanoo käyvänsä kaupassa pikaisesti.

Kuinka kauan siveysvyötä pystyisi pitämään? (lue: kuinka kauan kestäisin ilman mieheni kalua) Jouluun asti? Tuskin. Hymyilen ajatukselle, että siinä hoituisi samalla monet asiat: ei turhaa mustasukkaisuutta pikkujouluaikana, vapauttaminen olisi oiva joululahja ja pukkikin tykkäisi, kun kilttinä olisi oltu. Voi sitä antamisen ja saamisen rivoa iloa; loistoa ja täyttymyksen oloa!
Selaan hajamielisesti kalenteriani…kyllä, nyt on torstai 20.pvä marraskuuta armon vuonna 2003, heh, armon! 34 päivää jouluun…816 tuntia…48 960 minuuttia. Muistan lukeneeni jostakin, että miehet ajattelevat seksiä kerran kolmessa minuutissa. Tarkoittaisi siis ( olettaen, että mieli on yhtä aktiivinen nukkuessa), että tuskaiset ajatukset valtaisivat mielen 16 320 kertaa ennen joulua. Tai ehkäpä tässä tapauksessa vieläkin useammin. Pieni epäilys valtaa mieleni, rakastan miestäni niin paljon, että voisinko kiusata hänen mieltään näin julmasti!? Tarkemmin ajateltuna se on oikeastaan ainoa syy miksi voisin näin tehdä. Välillämme vallitsee jykevä luottamus, avoimuus sekä räiskyvä huumorintaju. Hän on sieluntoverini ja olemme molemmat sopivan perverssejä. Hätistelen epäröinnin epävireisen soinnin mielestäni. Ja totta kai mieheni suostumus on aika oleellista. Onneksi olen hyvä suostuttelemaan ja taitava kiristämään! Näen sieluni silmin kuinka pyörähtelen olohuoneessamme katalasti verkkosukissani. Mies kiroaa.

Ihan vain selvyyden vuoksi, vaikka käytän ilmaisua: mieheni, emme ole naimisissa. Inhoan määritellä ihmissuhteita kaiken-maailman etuliitteillä. Avomies, ymmärrän kyllä avoauton, mutta että avomies. Mieheni on Mies!

...jatkuu