Lunta

Sanon sinulle, kerron melkein kaiken mitä päässäni on.
Jos jokin hetki on täynnä tähtien tuiketta, heittäydyn siihen ja uskallan sanoa, että olet maailman ihanin mies. Ja eihän ne tähdet tietenkään aina tuiki.

Eilen, kun olimme kävelyllä ja sanoit kuinka kauniilta hiuksieni punaisuus näyttää valkoista lunta vasten ja niin minä tuikkivine silmineni iloitsin lumesta. Sinusta.

Ja kun itkin viikonloppuna sylissäsi, pidit lähelläsi kovasti, silitit. Sanoit, ettet anna minun kuolla mihinkään. Siinä hetkessä olin turvassa.

Olisin halunnut itsestäni kuvan, kun nauroin lumen keskellä. Ja sinusta niin monta kuvaa. Vaikka missä.

Verkkokalvollani on kuva aina ja maistan sinut. Jos katoan, katoat.

Ja tiedätkö, kuinka komelta sinä näytit siinä vierelläni!