Wednesday, November 01, 2006



Ulkona satoi lunta, joka laskeutuessaan kaupungin kaduille muuttui vedeksi.
Erosin sinusta autosi luona. Kävelin eteenpäin tuntien tunteita vapaudesta tuskaan, kaipuusta ikuisuuteen. Rakkautta. Hengitys tuntui sydämessäni vaativalla sykkeellä. Olisin itkenyt ja itkinkin- hiukan vain. Tiesin,että kohta ajat ohitseni.

Sinun autosi pysähtyi kohdallani. Avaat ikkunaa, kurkistan sateisine kasvojeni auton sisään. Hymyilemme lämmintä, turvallista hymyä. Katsomme toisiamme. Hetki tuntuu jotenkin epätodelliselta. - Rakas! melkein pystyn vain kuiskaamaan vai sanoinko sen ääni väristen, en enää tiedä. -Pupu, sanot.

Käännyn pois. Jatkan matkaa, kylmä viima ei tunnu oikeastaan miltään.

Olin jättänyt kirjeen pöydällesi.

Kuvat

0 Comments:

Post a Comment

<< Home