Avain-tarina, viimeinen luku

Tarinan loppu tulee julki hiukan liian aikaisin, mutta olen sen verran kiltti tyttö etten jouluna tälläisiä kirjoittele:)Istun vain saparot vinossa joulukuusen alla.

Oikein tunnelmallista joulua ja iloista mieltä kaikille ja kiitokset ken jaksoi lukea tarinan kokonaan! (Kommentoidakin saa, jos uskaltaa!)

Ilta on juuri muuttunut yöksi. 24/24

Haluan avata lukon, mutta sitä ennen kiinnitän hänet käsiremmeille sänkyyn kiinni. Ihan vain varmuudeksi. Hän on vapaa. Hän on minun. Ratsastan hänen päällään, hänen kyrpänsä on kivikova; todella pantava. Lantioni keinuu, tanssii, kiusoittelee. Suutelemme kuin sekopäiset. Irroitan hänet kahleista. Rakastellemme niin täydellisesti. Ihomme sulavat yhteen, tuoksumme, hikemme, äänemme. Spermaa ja pillumehua. Kaikki sulassa sekamelskassa sängyllä.

Hänen kyrpänsä, tuo jumalainen veistos on kuin myrskyävä meri. Haluaisin hukkua, haluan pelastua, haluan hukkua. Haluan rajusti. Välillä itken, luulen hänenkin itkevän, mutta hän tekee sen salaa.

Kylvemme, juomme samppanjaa, nauramme. Turun joulurauhan julistukseen on vielä aikaa. Lempi välillämme on mielestäni suurta taikaa.

Olen kaunis, näen sen hänen silmistään, katseestaan.

Hän on komea, hän tietää sen kun näkee kuinka ryömin; painan posken lattiaan.

Hänen kätensä ovat vahvat, pehmeät; sielu tulta ja jäätä.

Yö on yhtäkkiä aivan hiljainen… Tähdet ovat maailman kattona sinä hetkenä, kun hän kantaa minut takaisin sänkyyn, näyttää miltä tuntuu ikävä. Täysin avoimina hurmassa, rakkauden kiduttavassa nirvanassa, hukuttaudumme toisiimme -leijuen. Hän kuiskaa korvaani: kiltti tyttö.

*LOPPU*
Kuva China Hamilton