Sanaton

Olen kiimainen. Mies on kipeä, mutta paranee! Kun hän nukkui päiväunia, minä tyttö runkkasin. En tietenkään mielenosoituksellisesti, sillä jos toisella on paha olo, kyllä sen ymmärtää. Kehoni vain ei suostunut tänään odottamaan. Tuntui kuin veri pakkautuisi ja saisi minut sykkimään vaativasti. Mahdotonta oli olla koskematta.

Helpotti vain hiukan vaikka laukesin kahdesti. Ja turmeltunut mieleni kiihottui uudestaan tästä kuvasta.

Parane pian!

Kuinka ihmeessä, sait minut turmeltua? Hellästi. Herttainen kiltti tyttö olikin kiimainen lutka.

Mistä tiesit sen? Luulen, että se kaikki oli jo siellä, pinnan alla kytemässä. Nostit pintaan.

Missä asuvat irstaat tytöt? Hymyssä -lämpimässä ja viattomassa.

Ja ne hetket, kun saan vapautettuani mieleni kainoudesta ja pystyn puhumaan sinulle tuhmia, ovat ihania. Huvittavimpia tilanteita itselleni on, jos olet sanonut, että puhu mulle tuhmia. Menen aivan lukkoon, suuni ei pysty muodostamaan yhtään sanaa. Ei millään. Seuraavan kerran jos niin käy, kapuloi suuni välittömästi. Etten jää yrittämään sanoja nolostuneena. Punainen pallo suuhun.

Blogin luottokuvittajana: China Hamilton