Avain, 10

Kyllä tämä jatkuu, kun kerran alkoikin. Se, että tarina on muutaman vuoden vanha, ei pitäisi saada minua nolostumaan. Ja se, että miehelleni tämä ei ole uusi, kiinnostava tarina, ei myöskään pitäisi olla este, käyhän täällä muitakin lukijoita.

Ja vielä siveysvöistä sen verran, että asiasta ei siis ole kokemusta. Mieheni tosin haluaisi lukita minut. Ajatus tuntuu kaukaiselta ja joskus ärsyttävältäkin. Ainoa mikä voisi olla hyödyllistä siinä, olisi että oppisin hillitsemään räiskyvää seksuaalisuuttani. Sillä jos olen todella kiihottunuut ja jostain syystä en pääse purkamaan kiihkoani, hypin seinille. Seinille hyppivä akka, ei hyvä.

Ja se miten mieheni on sanonut helliväni minua loputtomasti, jos olisin vyössä, on houkuttava ajatus. Neuvotaanhan ihmisiä pidättäytymään seksistä ja nauttimaan läheisyydestä ei niin sukupuolielinkeskeisesti. Tosin vyö korostaisi sukupuolisuutta äärimmilleen ja saisi kiihkonhetket varmasti turhauttaviksikin. Kun hän nuolisi ihoani juuri siveyvyön reunoilta. Argh. Kidutusta. Mutta se vapautushetki, sitä odottaisin ja se olisi varmasti ennenkokematon fiilis...Spekulaatiota. Ja suostuisin viikoksi, ehkä. Hän sanoisi kaksi. Itkisinkö heti vai käyttäytyisinkö? Oppisinko käyttäytymään?

Mutta tarina jatkukoon...
12. joulukuuta 12/24 ( puolet suunnittelemastani ajasta kulunut )

Saan mieheltäni viestin ja hän ehdottaa, että mentäisiin ostamaan minulle uusia, kauniita alusvaatteita. Sopii mainiosti. Suorastaan ritarillista, mies siveysvyössä halukas lähtemään jouluruuhkiin vapaaehtoisesti ja vieläpä alusvaateostoksille, elektroniikka-osastot kierrämme tällä kertaa kaukaa.

Istun kahvilassa odottamassa häntä. Lusikoin maitovaahtoa kahvin päältä; katselen ikkunasta kun ihmiset kiiruhtavat eteenpäin kantaen muovikasseja. Mietin, että monenkohan mies odottelee kotona siveysvyössä. Katselen heidän ilmeitään, kävelytyyliä, kenkiä, hiustyylejä. Ovatko he pingottuneita, väreileekö suupielissä hymy. Kuinka he kantavat itseään, ovatko aistikkaan näköisiä. Nautin tarkkailusta ja huomaan hymyileväni pikkutuhmille ajatuksilleni. Totuushan on, ettemme ole suinkaan ainoita. Mutta totuuden nimissä on myös sanottava, että tuntuu joskus vaikealta kuvitella asiaa; ihmisten puheet vaikuttavat usein niin sävyttömiltä, että tuskinpa seksuaalisuuskaan on kovin mausteista – kuka tietää.

Kahvi maistuu hyvälle. Näen ikkunasta tutut askeleet, kasvot vilahtavat nopeasti ohitse. Aistin hänen läsnäolonsa jo ennen kuin hän on vierelläni, sillä hänen tuoksunsa on tallentunut aivojeni syvyyksiin ja kasvojen komea profiili iskostunut verkkokalvoilleni ikuisesti. Mukava tunne – yksi parhaista. Nyt hän seisoo vierelläni, suutelee minua todella intohimoisesti, melkein tuntuu ettei hän olisi nähnyt minua ikuisuuksiin.

Lähdemme ostoksille. Olin pyytänyt häntä menemään jo etukäteen kartoittamaan tarjontaa, jotta sovittaminen sujuisi mukavammin. Joululaulut luovat ilmaan ironiaa, jonka vain minä ja mieheni ymmärrämme. ” En etsi valtaa loistoa, en kaipaa Kultaakaan ”.,” tyttökulta, ota siemen multa”, ”kilisee, kilisee kulkuset”, tavaratalon kaiuttimet säestävät viattomasti joulunpunaisten alusvaatteiden sovitusruljanssia. Miesääni kertoo päivän huipputarjouksista, kuuluttaa kovaan ääneen: ” Nyt varmasti maistuisi pipari”. Repeän nauramaan, yhteisymmärryksessä siirrymme kassalle. Jo riittää kaupoissa pyöriminen.

Illalla en saa unta. Mietin kauheutta, joka on alkanut vaivata mieltäni. Mitä jos siveys muuttuukin pysyväksi tilaksi, mieheni lakkaisi haluamasta minua totuttuaan olemaan ilman. Pelottavaa.

Aamulla sanon miehelleni, että haluan olla illalla rauhassa kotona. Hän voisi lähteä radalle poikien kanssa juomaan olutta ja kuuntelemaan musiikkia. Mielessäni ajattelen stimulaatiota kun hän pääsee katselemaan kaunottaria, jotka himoitsevat häntä katseellaan. Minun omaisuuttani ja hänkin varmasti tiedostaa sen - ehdottomasti!

Yöllä saan mieheltäni tekstiviestin: ”Huomaan, että olet ainoa nainen, jolla on minulle todella merkitystä.”
Hmm, ajatukseni taisi toimia. Ihanasti sanottu, olen pakahtua onnesta, mutta vastaan vain lyhyesti: ” Avain?”. Saan vastaukseksi: ” Ei todellakaan pelkästään se, olet mahtava Nainen!” Toivotan hänelle hauskaa iltaa ja kehotan olla hankkimatta liian kovaa krapulaa, sillä tarvitsen hänen kieltään aamulla - tehokkaasti.

Krapulainen mies, eikä pääse panemaan. Surullista katseltavaa, hän kiemurtelee tuskissaan, kääntelee television kanavia edestakaisin, keskittymiskyky on nollassa. Venyttelen jumissa olevia niskojani. Ilman käskyä, hän alkaa hieroa niitä. Ja käy sen jälkeen laittamassa minulle lämpimän kylpyveden valumaan. Rentouttavan kylpyveden hoivassa rentoudun kuin kuningatar; keittiöstä kuuluu kolinaa. Syömme varmasti jotain hyvää tänään. Suihkun lämmin vesi hyväilee nälkäistä kehoani. Sekoan varmaan kohta himon ja vallan kutkuttavaan voimaan.

Pakko myöntää, ihailen mieheni kykyä hillitä itsensä, palvon hänen tapaansa palvoa minua. Näin on hyvä olla, vaikkakin heikkoina hetkinäni (hetket, jotka olen sujuvasti onnistunut salaamaan mieheltäni)

tuntuu, että voisin itkien avata lukon vaikka heti ja panna miestäni puoli yötä, hulvattomasti juopua hänen miehisyydestään. Mutta vallanvaihto vaatisi avaimen, joka polttaa mukavasti rintaani. Ei, en halua siitä vielä luopua. Ja tiedän ettei mieheni älyllä, aistillisuudella ja pelisilmällä leikki ole vielä ohitse!

Hän nukkuu jo. Ajattelin aikani kuluksi piristää häntä ostoslistalla ja pienellä sanaleikillä.
Tuo kaupasta seuraavat: (valmistaudumme mahdollisesti lähiaikoina juhlaan)

Pan suolaa

Reissumiesleipää ja päällysteet

SmArt – savukkeita

Vanilja-jogurttia

Dom Perignon samppanjaa (jokin muukin käy, muttei kuohuviiniä)

..jatkuu..