Muisto kerrosten väliltä

Olimme hississä. Sanoit hiukan painaen päätäsi alaspäin: on kivaa olla pidetty. Tulin aivan lähelle sinua ja jokaisen kerroksen kohdalla kuului klonk!. Minun sydämeni takoi nopeammin. Kun olin aivan kiinni sinussa, tuoksusi oli minun. Klonk! Olisin matkannut korkeammalle.

Kun käänsin yöllä kylkeni, pyysit että kääntyisit sinuun päin.
Silittäessäni sinua hiljaa, koko maailma nukkui.
Ja minä hengitin hiljaa. Äänettömästi. Katselin untasi. Onpa tässä hyvä, ajattelin.

Hellimmillään, avoimena ihminen on haavoittuvaisin. En koskaan halua sinulle pahaa. Sen tiedän vahvasti. Koska olet sinä. Kiitos!

Kuva lainassa täältä.