Tuesday, December 06, 2005

Avain, 6.

...jatkoa
6.joulukuuta, itsenäisyyspäivä 6/24

Kaksi kynttilänliekkiä väpättää. Juhlan tuntua ilmassa. Armeliaisuuden uudet tuulet puhaltavat kotonamme. Olen kutsunut ystävättäreni kylään. Olemme tunteneet toisemme jo pienen ikuisuuden. Räväkkä, reipas, älykäs ja aistikas tyttö. Ystävyytemme on aina välillä saanut intohimoisia intiimejä piirteitä. Mieheni on esittänyt joskus toiveen, että saisi katsella tyttöjen lemmenleikkejä. Olenpa armelias, heh, tänään hän saa katsella. Olen kertonut asiasta ystävälleni( paitsi että miehelläni on siveysvyö) ja olemme sopineet vaikka mikä olisi mieheni tyytyy katselemiseen. Ystävälleni Ninalle järjestely sopii loistavasti. Hänen mielestään on kulunut aivan liian pitkä aika siitä, kun ihomme aistit ovat ilakoineet yhdessä.

Nina saapuu. Kuuntelemme musiikkia, juomme viiniä ja syömme mieheni valmistamia herkullisia dippijuttuja. Katson miestäni. Olen onnen tyttö, Ninan katse myötäilee ajatuksiani. Mieheni näyttää niin helvetin komealta, ylväältä ja älykkäältä. Ruokakin maistuu, mikäs tässä ollessa, myhäilen. Täysin armoillani. Nina hipaisee poskeani. Värähdän. Hän näyttää kauniilta. Voin kuvitella hänen pyörähdelleen kotonaan peilin edessä, miettien mitä pukisi päälleen. Voin nähdä, kuinka hän rasvaa pehmeää ihoaan kosteusvoiteella, mutristaa suutaan; lisää hajuvettä. Kohentaa rintojensa asentoa siirtämällä rintaliiviensä kaaritukia alemmas. Hymyilee. Niinhän minäkin olen valmistautunut.

Tilanne on hetken aikaa hiukan vaivautunut, kunnes sanon haluavani suudella Ninaa. Hän kurottautuu minua kohden. Huulemme kohtaavat. Aivan täydellistä. Vain naisen suu voi tuntua niin pehmeältä, maistua vaniljalta; olla himokas ja samalla niin viaton. Jatkamme, suudelmat sulavat, jatkamme, suudelmat purevat, jatkamme. Näytämme hyvälle ja tunnumme taivaalle; mieheni katse on liimaantunut meihin – kuinkas muutenkaan. Hänen sielunsa huutaa armoa, verensä varmaankin virtaa väärään suuntaan, niin minä luulen. Rakkauteni armosta hän saa katsella.

Hänen rakkautensa minuun on niin armeliasta, että voisin pakahtua onnesta. Vaatteet putoilevat lattialle. Olen niin halukas, täysin estoton. Jalkovälini kosteus valuu jo reisille. Kerrassaan suloista. Nina mutisee jotain, että teillä on kuulemma mukava sänky, mennäänkö testaamaan? – Tule!, kehotan miestäni. Hän seuraa minua, minä pidän Ninan kädestä kiinni, kun kävelemme kohti makuuhuonetta. Laitan mieheni istumaan sängyn vieressä olevalle tuolille, kädet käsirautoihin. Suutelen häntä pitkään, nuolen hänen kaulaansa. Ohimennen, muka vahingossa, hipaisen hänen nännejään. Olet julma! hänen hämmentynyt katseensa kuiskaa.

Aloitamme Ninan kanssa rauhallisesti, hitaasti. Kietoudumme kuin tanssiin. Vartaloidemme rytmi sykkii sisälläni. Hänen kätensä ( naisen kädet tutuvat niin pieniltä, pehmeiltä) ovat alushousuissani, kiusoittelevat klitoristani taitavasti. Hän puhuu minulle kauniisti ja repäisee housuni pois yhdellä repäisyllä ja aloittaa armottoman nuolemisen.
Aukean kuin kukka, laukean. Mieheni alkaa säestää vaikerointiani päästämällä himon tukahduttamia ääniä suustaan.

Nousen sängyltä menen hänen luokseen. Kumarrun lähemmäksi ja puhun hänen korvaansa samalla kuin alaston kehoni on kiusallisen lähellä. – Hiljaa! Pitäisikö sulle laittaa suu tukkoon kapulalla vai sitoa silmät, että pysyisit hiljaa. Ehkäpä haluat nähdä, kun saan maistaa Ninan himokasta lihaa. Katsot, mutta pysyt hiljaa. Mieheni nyökkää.

Tarraan Ninaa reisistä kiinni, sivelen hänen kauniita jalkojaan, näykin reisien sisäpintaa. Hän kiemurtelee ihanasti nostaen jalkoväliään ylemmäs ikään kuin tarjottimelle. Tutki mua! Ei vielä. Haluan ensin tuntea hänen rintojensa pehmeyden, ruusunnuppunännit kieleni kutkuttavassa kiusassa. Jatkamme lempimistä varmasti yli tunnin, uimme hiessä, pillujemme kosteudessa ja viattomuuden rippeissä. Mieheni pysyy hiljaa. Irrotan käsiraudat. Juhlamieli on korkealla ja päätämme lähteä baariin. Kävelemme kaupungin pimeässä, kylmässä yössä. Olen onnellinen ja lämmin.

...jatkuu...

2 Comments:

Anonymous Anonymous said...

Totta vai tarinaa, mitä väliä, aloin ajatella vaimoani, himoita! Olisinpa nyt vaimoni vieressä...

3:49 AM

 
Blogger -mihaella- said...

Tarinaa vain tämä Avain-tarina, tosin voisi olla totta. Kirjoitin tämän tarinan miehelleni muutama vuosi sitten lahjaksi. Kirjoittelin aamuisin pitkillä bussimatkoilla ja varmasti ilmeeni ovat olleet välillä omituisen innostuneita pimeinä aamun tunteina.

:)

8:56 AM

 

Post a Comment

<< Home