Saturday, July 30, 2005

Vahvat kädet

Tiukalla oleva remmi puristaa rintojani nostaen ne ylöspäin tiukaksi, kiinteiksi sopiviksi nuolla. Ilman ihanaa kosketusta nänneihini. Nautit, kun tiedät himoitsevani kosketustasi ja tiedät että se on sinun käsissäsi mitä kosket, mitä et. Kiemurtelen. Kaulapannastani lähtevä ketju on tiukassa otteesi. Haluaisin istua kivikovan, veistosmaisen kullisi päälle. Pyydän kauniisti. Ilmeestäsi minun pitäisi jo tietää. Käsket: istu! ja minä yritän. Otteesi puristaa kovemmin, panta kuristaa kevyesti kaulaani, taivutan päätäni taaksepäin tuntuu kuin niska katkeasi, mutta haluan sen sisälleni. Saan sentin tai kaksi. Yritän taittua, en taivu. Vaikeroin. Kuristun, puristun. Sinä naurat. Kiusoittelet nännittömiä rintojani, kerrot kuinka upeata olisi jos olisin kokonaan lukittu. Tehtävänäni olisi tyydyttää sinua. Tyyydyttää sinua. Nauttisin, kun spermasi roiskuisi suuhuni. Koskisitko edes reisiäni, kysyn. Voi, koskisin, sivelisin, nuolisin. hellisin. Siveysvyön reunan viereinen iho huutaisi onnesta ja tuskasta samaan aikaan. Halkeaisin kun käyttäsit toista reikääni sumeilematta silloin kuin haluaisit ja kun haluasit rääkätä minua lisää, pistäisit minut lämmitämään jättikokoiset dildot suussani ennen käyttöä. Tyttö olisi värisevä, tutiseva, runnottu. Tyttö, se olen minä. Tuntuu joskus vaikealta uskoa. Minä.

Kun vihdoin löysäät ketjua -armollisesti- ja tunget itsesi niin syvälle kuin voi päästä, miten ihanalle se tuntuukaan. Autat minua painautumaan kovemmin, käsket lantiolleni rytmin. Se vie minut. Minut on luotu naitavaksi. Sinutkin.

Saturday, July 23, 2005

Tottelevaisuus

Puhelimessani oli viesti:
Menet sänkyyn
vatsallesi, jalat levällään. Kädet kiinni kuin päädyssä.
Olet niin kunnes nukut. Liikkumatta.

Odotan. Kiusaan mieltäni. Voin kuvitella katseesi, miettivän ilmeesi. Mistä aloittasit.
Katseesi polttaa pakaroitani. Paljastun.

Friday, July 22, 2005

Tyhjiä sivuja

Haluan,
että voin edelleen luoda sanoiksi sen mitä sinussa ja minussa, ympärillämme on.
Ajatuksissani on vielä enemmän ja joskus häveliäisyyden (jokseenkin tuntematon )viitta yrittää peittää kasvoni estäen suoran puheen, silmästä silmään. Katseen. Voin olla sinulle päivänvalossa, sanoissa, yössä ja aamussa, teoissa. Sinulle. Ihana sana: sinä. Ihana ajatus: tuhma.

Kun jälkikäteen yritän muodostaa sanoja. Ujostelen. Ehkä. Mutta tiedät kuitenkin.