Aloitin edellisessä postauksessa kertomaan sopivasti sävytettyä, kuitenkin todellisuudelle uskollista tarinaa minulle rakkaasta tytöstä. En vielä tiedä tarinalle nimeä ja en tiedä kuinka meidän vielä käy... Elämästä ei tiedä.
Hiljaisuus on hetken läsnä huoneessa, mutta tunnen ajatuksesi ja sinä minun.
Minua surettaa, kun näen sinun sirpaleita. Minua surettaa, kun uskot sinun olevan epäkelpo. Täriset kyllä ja olet laihtunut. Vaikka olet väsyneen näköinen, olet jumalaisen kaunis. Minun mielestäni ja varmasti kaikkien muidenkin. Kerrot kuinka ex-miehesi on vainonut sinua taas. Ulvonut ja haukkunut ikkunan alla. Heittänyt ensimmäisenä kiven.
Puhelimesi äänettömyys oli vastaanottanut 24 puhelua. Sinua väsytti. Masensi. Ahdisti. Kuuntelin sinua. Kuuntelin, kun urhoollisesti sanoit ettet enää siedä tälläistä. Minuutin päästä kerrot kuinka tosin vahingossa lankesit taas. Naurahdat ja sanot olevasi jatkuvasti kiimainen.
Jälleen kerran kerron sinulle kuinka järjetöntä on kuvitella että se hellyys parantaisi, kun taas viikonpäästä olisit mustelmilla. Ja henkisesti haukuttu.
Olet herkkä, sekaisin ja sekaisin. Sanot, että chilikaakao on ihanaa ja olet ikävöinyt minua.
Lapset juoksevat jaloissa. Sanot, että jos minulle käy haluaisit jäädä. Et halua olla yksin. Ja voidaan illalla juoda teetä. Minä kerron, että odotan kevättä ja kirsikkapuita. Silloin ehkä näen rakkaitani. Sanon, vielä että mielestäni maistut kirsikoille. Ja sinä hymyilet jo väsyneiden silmien takaa. Häkellytkin.
Emme enää puhu mitään. Lusikka kolisee mukin pohjaan. Minun suussani maistuu chili ja suklaa. Sinulla on tuikkivat silmät.
Riisut lilan vanuttuneen villapaitasi, sen samanlaisen joka on minullla myös jossain kaapin pohjalla. Sinulla ei ole rintaliivejä päällä. Ohut trikoopaita näyttää kaarteesi hennosti. Olen laihtunut, sanot. Tukkasi on valtoimenaan, luonnon lapsi.
Haluaisin nyt suudella sinua, mutta en uskalla lähestyä. Luulen, että sinäkin haluat- näytät ihan siltä. Voisin pitää sinua lähelläni ja lohduttaa, silittää hiuksiasi ja kuunnella. Näen, että tarvitset hellyyttä ja hyväksyntää.
Olemme usein niin levottomia yhdessä. Monet kerrat sanallisesti teemme tuhmuuksia yhdessä. Se on hassua, että joskus rupeamme puhumaan kovinkin avoimesti, mutta ujous saa meidät palaamaan siihen, että halaamme pehmeästi tai nukumme käsi kädessä.
Mutta haluaisit,että sitoisin sinut ja näyttäisin kuinka kiimaa hallitaan. HAluaisit, että imisin ja suutelisin nännejäsi niin kauan, että kadottaisit täysin hillintäsi ja haluaisit olla juuri niinkuin minä haluan.
Ja parasta olisi se ettei sinun tarvitsisi oiekasti pelätä. Onko tyttöjen välinen rakkaus niin paljon vaikeampaa? Vaikka ensi askeleet on otettu, pitkä ystävyytemme hämmentää. Ei kai kukaan osaa nuolla tuosta vaan ystäväänsä.
Olen sinua kerran nuollutkin, mutta olimme hulvattoman humalassa. Uskaltauduin kertomaan, että olen aina ollut ihastunut. Ja sanoit, että olet todella otettu sillä et olisi uskonut,että niin ihana tyttö kuin minä voisin olla kiinnostunut sinusta. Tuntuu oudolta, sillä olet upea ilmestys, ja sydämellinen. Muutama kirottu joka on onnistunut potkimaan itsearvostuksesi maan rakoon. Allekin. Damn you. Ja sinä hölmönä uskoit tai siedit. Olet niin kaunis ja herkkä. Kerää itsesi, herää.
Etenemme liian nopeasti. Lähdemme hetipian snapsien jälkeen taksiin päämääränämme kylppyamme, puhumme öljytyistä rinnoista ja vaikka mistä kaikkien hiljaisuuden täyttämien vuosien jälkeen. Sanoit, itsekin vaistonneesi välillämme aina jotain ainutlaatuista, mutta et edes uskaltanut haaveilla minusta. Minusta se on hassua.
Taksikuski kurkistaa peilistä ja me suutelemme ensimmäisen kerran. Nauramme ja suutelemme. Se tuntuu hyvälle.
Katson kaakaomukin jäähtynyttä lämpöä ja olen takaisin täällä.
