Askelia eteenpäin

Olen ollut kovin paljas tätä blogia kirjoittaessani. Ja kun tämä tekstit ovat syntyneet, ne ovat olleet aidosti tunteella kirjoitettuja.

Olen yrittänyt olla rehellinen, paitsi sitä en ole kertonut, että olemme eronneet tänä keväänä. Aika oleellista. Asiaa on työstetty paljon, mutta seksistä emme ole pystyneet luopumaan. Olemme roikkuneet niissä tuhmissa tunnelmissa, eläneet kuin viimeistä päivää. Nälkäisinä toisistamme, ahmineet hetkiä. Hukuttaneet itsemme ikuisuuteen, jota ei koskaan ollutkaan. Joku kysyisi, että miksi erota? Liian pitkä tarina ja ei tänne kuuluva. Kerran minua kommentoi naislukijani, joka sanoi ettei uskaltaisi koskaan noin antautua kenellekään, sitä pelkäisi että rikkoontuisi.

Ja kyllä menin rikki ja olen voinut erittäin huonosti. Olen ollut surua, kysymyksiä, pettymystä. Illuusio on illuusiota. Elämä elämää. Nyt sen tajuan.

Ja nyt jotenkin tunnen, että hengitän vahvempana kuin koskaan - tai ainakaan aikoihin. Elämä, minä tulen täältä! Tietenkin tunnen pelkoa, että voinko enää koskaan kokea tälläisiä asioita, uskallanko. Mutta minun on pakko uskoa. Minä olen oppinut itsestäni niin paljon lisää.

En tiedä koska pystyn lukemaan kirjoitukseni lävitse, ehkä jo pystyisin. Blogin kohtalosta en tiedä. Kun jatkan, tämä blogi tulee jatkossa sisältämään kirjoituksia pääni sisältä, fantasiaa tai jotain. En vielä tiedä. Tai sitten aloitan joskus puhtaalta pöydältä. Laitan kyllä linkin, niin että sinne halutessaan löytää/tilaajat siirtyvät sinne suoraan. Mutta kävi miten kävi tämä saa jäädä tänne tarinaksi viimeisestä yhteisestä vuodestamme. En tiedä voisinko olla kokonaan kirjoittamatta, tämä on minulle rakasta.

Mies sanoi kerran: olet armoitettu tunnelmien ja tunteiden välittäjä.